Vela Felice purjehtii kohti uusia seikkailuja

 Onpa taas jäänyt tämän venesivuston päivitys hunningolle. Katsotaan, olisiko talven aikana intoa päivittää  juttuja enemmänkin, mutta laitetaan tähän nyt joka tapauksessa tieto siitä, että keväällä 2021 myimme Vela Felicen hyvään kotiin ja se jatkoi purjehdusta Suomen lipun alla kohti Saksaa ja Hampuria.

Telakointi 2018

Vela Felice nostettiin talviteloille KoPun ensimmäisessä yhteisnostossa 15.9.2018.

Pukki ei taaskaan ollut oikeissa säädöissä, mutta lähempänä totuutta kuin edellisenä syksynä. Vähitellen se kai löytää oikeatkin asetukset.

Tiikkikannesta on aika moni tappi löytänyt tiensä meren aalloille, joten talven aikana pitää miettiä miten tilanne korjataan. Ruffin katolla ruuvinkantojen päälle on ikävästi laitettu epoksia ja pintaan vain erittäin ohut tiikkiprikka. Reikien putsaaminen on todella haastavaa niin että tuohon saisi kunnolliset tapit paikalleen.

Sivukansien tiikki taasen on kiinnitetty kupukantaisilla ruuveilla, jotka vievät reiän syvyydestä ne kriittiset millit, jotka voisivat pitää uudet tapit paikallaan. Pitää pohtia, kannattaisiko ruuvit vaihtaa irronneiden tappien kohdalta tavallisiin uppokantaisiin.

Kesäaskareita

Vartiovuoron yhteydessä sain askarrelluksi syksyllä asennettuun pukspröötiin tiikit.

Ja myöhemmin kesällä keulapotkurille vedettiin vihdoin sähköt ja sen ohjainkin löysi paikkansa ruoripylvään kyljestä.

Ensimmäinen yritys

Tässä vaiheessa into oli vielä kova ja hymy herkässä.

Ensimmäinen yritys lähteä vesille tyssäsi harmillisesti vaihdeongelmiin. Vaihde ei mennyt päälle kuin satunnaisesti ja oli työn ja tuskan takana saada vene takaisin paikalleen kun se oli jo ehditty pakittaa poikittain laitureiden väliin. Erityisen harmillista se oli siksi, että tämä oli Leinen ensimmäinen mahdollisuus päästä purjehtimaan Vela Felicellä eikä uutta mahdollisuutta olisi aivan heti tulossa. Ongelman syytä ei tuona päivä haluttu ryhtyä selvittämään, mutta myöhemmin selvisi, että yksi vesiletku oli kytkimen sivulla niin lähellä vaihdevipua, että se esti vaihteen toiminnan.

Vesille 2018

Kädet taskussa katselua kun toiset hoitavat homman.

19.5.2018 Vela Felice laskettiin jälleen omaan elementtiinsä. Sää oli mitä upein ja taas tuntui mukavalta istua rakkaan vaimon kanssa kauniin veneen sitloodaan suunnittelemaan tulevan kesän ihania purjehduksia.

Vielä masto paikalleen, niin päästään vesille.

Pientä fiksailua

Muiden kevättöiden ohessa luukkutallin väsähtäneet lakat poistettiin ja kevyen pesauksen ja pohjustuksen jälkeen mahonki sai pintaansa kahdeksan kerrosta lakkaa. Alkuperäinen ajatus oli tehdä tässä kohdin lakkojen testausta tekemällä toinen puoli Rylard VG 62:lla ja toinen Hempelin Dura Glossilla, mutta laiskuus voitti ja käytin vain Rylardia. Eli tuo kaksintaistelu jäi edelleen odottamaan ratkaisuaan.

Homma puolitiessään.

Eihän siitä täydellistä tullut, mutta ihan kelvollinen kuitenkin.

Sisällä suurin osa turkkilevystä putsattiin vanhoista kuluneista lakoistaan ja pintaan vedettiin 5-6 kerrosta Dura Glossia ja viimeiseksi kerrokseksi Dura Satinia, vaikka se onkin hieman kiiltävää lakkaa liukkaampaa. Juuri muuta mainitsemisen arvoista ei sitten syntynytkään normaalien pohjan maalausten, kylkien vahausten, huoltolakkausten ja moottorin keväthuoltojen lisäksi.

Keulapotkurin asennusta ja pressun virittelyä

Olimme jo veneen vesillä ollessa mittailleet keulapotkurin mahtumista punkan alle. Koska tällaisessa perinteisen mallisessa veneessä keula nousee jouheasti vedestä toisin kuin moderneissa pystykeulaisissa, asennustila on hieman ahdas. Päädyimme tästä syystä 125 mm potkuriin vaikka suositus tämän kokoiselle veneelle on 150 mm. Pidimme tärkeämpänä varmistaa, ettei potkuri tule liian lähelle veden pintaa kuin että potkurin teho olisi mahdollisimman suuri. Vahva uskomme on, että Vetuksen 45 Kgf riittää kääntämään keulan toivottuun suuntaan.

Nyt kun vene oli pukilla, päästiin itse asennukseen. Hieman hirvitti tuo isojen reikien poraus veneen pohjaan, mutta onneksi oli ammattilainen asialla.

Tuohon se pitäisi asentaa.

Ja tällainen siitä tuli.

Samalla tuli mitatuksi mikä on Vindön laminaatin paksuus. Ainakin tuossa kohdin se oli noin 15 mm, joten ihan reilusti siinä on kuitua, muttei sentään aivan puuvenemitoitusta, kuten usein on kuullut väitettävän näistä 1970-luvun veneistä.

Sisäpuolella tila riitti suunnitellun mukaisesti ja asennuksesta tuli siisti. Sähkötyöt jäivät vielä odottamaan kevättä, sillä ihan kaikkia tarvittavia osia ei kauppiaalta nyt löytynyt ja aikakin tuntui hieman loppuvan.

Nyt oli aika saada vasta hankittu uusi pressuteline ja peite paikalleen veneen päälle. Monen pohdinnan jälkeen telineeksi valikoitui No Toolsin 11 metrinen kansiteline tuuletusputkilla, jossa partaan ulkopuolella kiertää putket, jotka pitävät peitteen irti veneen kyljistä ja päästävät ilman vaihtumaan sitäkin kautta. Teline oli periaatteessa helppo koota, mutta kyllähän siinä näin ensimmäisellä kerralla oli hieman sovittamista ja säätämistä ennen kun harjaputki on suorassa joka suuntaan ja reelinkiputket paikallaan. Pitää muistaa ennen purkua merkitä putkiin niiden paikat ja säädöt tarkasti, jotta seuraavalla kerralla pystytys olisi joutuisampaa. Peite on uutta 270 grammaista XPO Prosec -materiaalia, jonka väitetään olevan yhtä kestävää kuin 450 grammainen PVC. Saa nyt sitten nähdä...

Nyt talvi saa tulla.

Kun meillä ei ollut jäljellä tyhjiä kanistereita pressun painoiksi, lähdimme naapurin vinkistä ostamaan niitä Puuilosta, jossa ne kuulemma olivat kohtuullisen hintaisia. Siellä oli kuitenkin vain yksi kanisteri hintaan 2,25 euroa. Vieressä oli onneksi lavallinen tuulilasinpesunestettä vastaavissa kanistereissa hintaan 10 euroa per neljä kappaletta, eli yksikköhinnaksi tuli 2,50. Siispä ostimme 100 litraa tuulilasinpesunestettä.