Tekstit

Telakointi 2018

Kuva
Vela Felice nostettiin talviteloille KoPun ensimmäisessä yhteisnostossa 15.9.2018.


Pukki ei taaskaan ollut oikeissa säädöissä, mutta lähempänä totuutta kuin edellisenä syksynä. Vähitellen se kai löytää oikeatkin asetukset.

Tiikkikannesta on aika moni tappi löytänyt tiensä meren aalloille, joten talven aikana pitää miettiä miten tilanne korjataan. Ruffin katolla ruuvinkantojen päälle on ikävästi laitettu epoksia ja pintaan vain erittäin ohut tiikkiprikka. Reikien putsaaminen on todella haastavaa niin että tuohon saisi kunnolliset tapit paikalleen.




Sivukansien tiikki taasen on kiinnitetty kupukantaisilla ruuveilla, jotka vievät reiän syvyydestä ne kriittiset millit, jotka voisivat pitää uudet tapit paikallaan. Pitää pohtia, kannattaisiko ruuvit vaihtaa irronneiden tappien kohdalta tavallisiin uppokantaisiin.



Kesäaskareita

Kuva
Vartiovuoron yhteydessä sain askarrelluksi syksyllä asennettuun pukspröötiin tiikit.


Ja myöhemmin kesällä keulapotkurille vedettiin vihdoin sähköt ja sen ohjainkin löysi paikkansa ruoripylvään kyljestä.


Ensimmäinen yritys

Kuva
Ensimmäinen yritys lähteä vesille tyssäsi harmillisesti vaihdeongelmiin. Vaihde ei mennyt päälle kuin satunnaisesti ja oli työn ja tuskan takana saada vene takaisin paikalleen kun se oli jo ehditty pakittaa poikittain laitureiden väliin. Erityisen harmillista se oli siksi, että tämä oli Leinen ensimmäinen mahdollisuus päästä purjehtimaan Vela Felicellä eikä uutta mahdollisuutta olisi aivan heti tulossa. Ongelman syytä ei tuona päivä haluttu ryhtyä selvittämään, mutta myöhemmin selvisi, että yksi vesiletku oli kytkimen sivulla niin lähellä vaihdevipua, että se esti vaihteen toiminnan.

Vesille 2018

Kuva
19.5.2018 Vela Felice laskettiin jälleen omaan elementtiinsä. Sää oli mitä upein ja taas tuntui mukavalta istua rakkaan vaimon kanssa kauniin veneen sitloodaan suunnittelemaan tulevan kesän ihania purjehduksia.

Pientä fiksailua

Kuva
Muiden kevättöiden ohessa luukkutallin väsähtäneet lakat poistettiin ja kevyen pesauksen ja pohjustuksen jälkeen mahonki sai pintaansa kahdeksan kerrosta lakkaa. Alkuperäinen ajatus oli tehdä tässä kohdin lakkojen testausta tekemällä toinen puoli Rylard VG 62:lla ja toinen Hempelin Dura Glossilla, mutta laiskuus voitti ja käytin vain Rylardia. Eli tuo kaksintaistelu jäi edelleen odottamaan ratkaisuaan.
Sisällä suurin osa turkkilevystä putsattiin vanhoista kuluneista lakoistaan ja pintaan vedettiin 5-6 kerrosta Dura Glossia ja viimeiseksi kerrokseksi Dura Satinia, vaikka se onkin hieman kiiltävää lakkaa liukkaampaa. Juuri muuta mainitsemisen arvoista ei sitten syntynytkään normaalien pohjan maalausten, kylkien vahausten, huoltolakkausten ja moottorin keväthuoltojen lisäksi.

Keulapotkurin asennusta ja pressun virittelyä

Kuva
Olimme jo veneen vesillä ollessa mittailleet keulapotkurin mahtumista punkan alle. Koska tällaisessa perinteisen mallisessa veneessä keula nousee jouheasti vedestä toisin kuin moderneissa pystykeulaisissa, asennustila on hieman ahdas. Päädyimme tästä syystä 125 mm potkuriin vaikka suositus tämän kokoiselle veneelle on 150 mm. Pidimme tärkeämpänä varmistaa, ettei potkuri tule liian lähelle veden pintaa kuin että potkurin teho olisi mahdollisimman suuri. Vahva uskomme on, että Vetuksen 45 Kgf riittää kääntämään keulan toivottuun suuntaan.
Nyt kun vene oli pukilla, päästiin itse asennukseen. Hieman hirvitti tuo isojen reikien poraus veneen pohjaan, mutta onneksi oli ammattilainen asialla.


Samalla tuli mitatuksi mikä on Vindön laminaatin paksuus. Ainakin tuossa kohdin se oli noin 15 mm, joten ihan reilusti siinä on kuitua, muttei sentään aivan puuvenemitoitusta, kuten usein on kuullut väitettävän näistä 1970-luvun veneistä.

Sisäpuolella tila riitti suunnitellun mukaisesti ja asennuksesta…

Nosto talviteloille

Kuva
Koska oli selvää, ettemme lähtisi vesille enää myöhemmin syksyllä, päätimme nostaa veneen heti seuran ensimmäisessä nostossa 24.9. Tämä sopi siinäkin mielessä, että kevääksi jäi aika paljon puuhasteltavaa ja koska ensimmäiseksi nostetut veneet laskettaisiin vesille keväällä viimeiseksi, jäisi meille aikaa laittaa Vela Felice vesillelaskukuntoon vielä sen jälkeen kun Summanmutikka fiskarimme olisi saatu Saimaan aalloille joskus Vapun tienoilla.

Mastojen poistoon oli KoPussa yhteisesti tilattu nostoauto ja tätä tilaisuutta mielellämme käytimme hyväksemme. Vindön masto, tai pitäisikö sanoa tolppa, on todella painava ja kun hieman oli epäselvää sen painopisteen sijainnista suhteessa saalinkeihin, olisi käsipelillä mastonosturin kanssa pelaaminen hieman hirvittänyt. Ainakin minusta tästä ammattilaisen tarjoamasta avusta maksettu pieni korvaus tuntui kohtuulliselta saavutettuun mielenrauhaan verrattuna.

Varsinainen veneen nosto tapahtui siis seuran yhteisnostossa, joten käsipareja oli apuna…