Nosto talviteloille

Koska oli selvää, ettemme lähtisi vesille enää myöhemmin syksyllä, päätimme nostaa veneen heti seuran ensimmäisessä nostossa 24.9. Tämä sopi siinäkin mielessä, että kevääksi jäi aika paljon puuhasteltavaa ja koska ensimmäiseksi nostetut veneet laskettaisiin vesille keväällä viimeiseksi, jäisi meille aikaa laittaa Vela Felice vesillelaskukuntoon vielä sen jälkeen kun Summanmutikka fiskarimme olisi saatu Saimaan aalloille joskus Vapun tienoilla.

Mastojen poistoon oli KoPussa yhteisesti tilattu nostoauto ja tätä tilaisuutta mielellämme käytimme hyväksemme. Vindön masto, tai pitäisikö sanoa tolppa, on todella painava ja kun hieman oli epäselvää sen painopisteen sijainnista suhteessa saalinkeihin, olisi käsipelillä mastonosturin kanssa pelaaminen hieman hirvittänyt. Ainakin minusta tästä ammattilaisen tarjoamasta avusta maksettu pieni korvaus tuntui kohtuulliselta saavutettuun mielenrauhaan verrattuna.

Varsinainen veneen nosto tapahtui siis seuran yhteisnostossa, joten käsipareja oli apuna koko ajan riittävästi ja vaikka veneet piti nyt ensimmäisessä nostossa kuljettaa hieman kauemmas naapuriseuralta vuokratulle kentälle, sujui homma ripeästi ja mallikkaasti.

Vela Felice valmiina nostoon.

Veneet kuljetettiin autolla muutama sata metriä telakointikentälle.

Ja lopuksi veneet aseteltiin riviin omille pukeilleen.

Vaikka minulla oli iso määrä kuvia edellisen talven telakoinnista ja pukista sen jälkeen kun vene oli nostettu siitä pois, jokin oli kuitenkin nyt pukkia kootessa mennyt eri tavalla ja venettä jouduttiin hieman sovittelemaan paikalleen ja yhden tassun alle oli pakko lisätä puutavaraa. Todennäköisesti aikaisemmin kölin alla on keulan puolella ollut enemmän koroketta kuin nyt, joten talven aikana pitää vielä käydä mittailemassa ja vaaitsemassa homma uusiksi ja katsoa miten puut kölin alle kannattaisi jatkossa laitella.

Syysaskareita

Kun vene oli lievästi haastavaksi koetun siirtorupeaman päätteeksi saatu omalle laituripaikalleen KoPun rantaan se myös pysyi siinä telakointiin saakka. Loppukesänä ei vain löytynyt hetkeä, jolloin olisi ollut samanaikaisesti vesille lähtöön aikaa, säätä ja fiilistä. Vene saatiin kuitenkin katsastetuksi (vain lievin huomautuksin) ja Arifinin miehet kävivät asentamassa keulaan pukspröötin sekä muokkasivat keulakaiteen hieman uuteen uskoon.

Tällainen keula oli ennen muutostöitä.

Ja tällaisen siitä halusimme (havainnekuva tekijöille malliksi).

Koska veneen käyttöaste osoittautui ainakin ensimmäisen kesän osalta juuri niin heikoksi kuin pahimmissa skenaarioissa oli ennakkoon pelätty, pohdimme jo koko projektista luopumista. Vene tulisi vaatimaan vielä niin suurta taloudellista ja ajallista panostusta, että touhun järkevyyttä on aiheellista epäillä. Toisaalta panostus on jo tähän mennessä ollut sen verran merkittävää, että tuntuu vaikealta jättää katsomatta peliä loppuun asti. Vene on mielestämme hieno ja siitä on tehtävissä vielä hienompi ja purjehdus on nautinnollista, kun vain palaset sattuvat kohdalleen paremmin kuin mitä ne tänä vuonna ovat sattuneet. Enkä voi kieltää, ettenkö itse jossain määrin nauti jo kaikesta tästä suunnittelusta ja veneen hinkkaamisestakin vaikka ymmärrettävästi muu perhe ei tuosta lämpene samassa mitassa kuin minä. Eli ainakaan vielä ei lykätä pensseliä santaan.