Telakointi 2018

Vela Felice nostettiin talviteloille KoPun ensimmäisessä yhteisnostossa 15.9.2018.

Pukki ei taaskaan ollut oikeissa säädöissä, mutta lähempänä totuutta kuin edellisenä syksynä. Vähitellen se kai löytää oikeatkin asetukset.

Tiikkikannesta on aika moni tappi löytänyt tiensä meren aalloille, joten talven aikana pitää miettiä miten tilanne korjataan. Ruffin katolla ruuvinkantojen päälle on ikävästi laitettu epoksia ja pintaan vain erittäin ohut tiikkiprikka. Reikien putsaaminen on todella haastavaa niin että tuohon saisi kunnolliset tapit paikalleen.

Sivukansien tiikki taasen on kiinnitetty kupukantaisilla ruuveilla, jotka vievät reiän syvyydestä ne kriittiset millit, jotka voisivat pitää uudet tapit paikallaan. Pitää pohtia, kannattaisiko ruuvit vaihtaa irronneiden tappien kohdalta tavallisiin uppokantaisiin.

Kesäaskareita

Vartiovuoron yhteydessä sain askarrelluksi syksyllä asennettuun pukspröötiin tiikit.

Ja myöhemmin kesällä keulapotkurille vedettiin vihdoin sähköt ja sen ohjainkin löysi paikkansa ruoripylvään kyljestä.

Ensimmäinen yritys

Tässä vaiheessa into oli vielä kova ja hymy herkässä.

Ensimmäinen yritys lähteä vesille tyssäsi harmillisesti vaihdeongelmiin. Vaihde ei mennyt päälle kuin satunnaisesti ja oli työn ja tuskan takana saada vene takaisin paikalleen kun se oli jo ehditty pakittaa poikittain laitureiden väliin. Erityisen harmillista se oli siksi, että tämä oli Leinen ensimmäinen mahdollisuus päästä purjehtimaan Vela Felicellä eikä uutta mahdollisuutta olisi aivan heti tulossa. Ongelman syytä ei tuona päivä haluttu ryhtyä selvittämään, mutta myöhemmin selvisi, että yksi vesiletku oli kytkimen sivulla niin lähellä vaihdevipua, että se esti vaihteen toiminnan.

Vesille 2018

Kädet taskussa katselua kun toiset hoitavat homman.

19.5.2018 Vela Felice laskettiin jälleen omaan elementtiinsä. Sää oli mitä upein ja taas tuntui mukavalta istua rakkaan vaimon kanssa kauniin veneen sitloodaan suunnittelemaan tulevan kesän ihania purjehduksia.

Vielä masto paikalleen, niin päästään vesille.

Pientä fiksailua

Muiden kevättöiden ohessa luukkutallin väsähtäneet lakat poistettiin ja kevyen pesauksen ja pohjustuksen jälkeen mahonki sai pintaansa kahdeksan kerrosta lakkaa. Alkuperäinen ajatus oli tehdä tässä kohdin lakkojen testausta tekemällä toinen puoli Rylard VG 62:lla ja toinen Hempelin Dura Glossilla, mutta laiskuus voitti ja käytin vain Rylardia. Eli tuo kaksintaistelu jäi edelleen odottamaan ratkaisuaan.

Homma puolitiessään.

Eihän siitä täydellistä tullut, mutta ihan kelvollinen kuitenkin.

Sisällä suurin osa turkkilevystä putsattiin vanhoista kuluneista lakoistaan ja pintaan vedettiin 5-6 kerrosta Dura Glossia ja viimeiseksi kerrokseksi Dura Satinia, vaikka se onkin hieman kiiltävää lakkaa liukkaampaa. Juuri muuta mainitsemisen arvoista ei sitten syntynytkään normaalien pohjan maalausten, kylkien vahausten, huoltolakkausten ja moottorin keväthuoltojen lisäksi.