Vela Felice on vuonna 1971 valmistunut Vindö 50 S -purjevene. Tässä blogissa kerromme sen tarinaa siltä osin kun se on tiedossamme ja sellaisena kuin me sen olemme kokeneet. Jos jollain on halua kommentoida tai korjata tekstiä tai kuvia, niin sana on moderoidusti vapaa.
Vihdoin lähes kolmen viikon odottelun jälkeen Kotkasta tuli ilmoitus, että potkuri oli saapunut Englannista ja asennettu veneeseen. Myös muut sovitut korjaustoimenpiteet oli suoritettu, ja kun seuraaviksi päiviksi oli luvattu kohtuullista säätä, päätimme lähteä Kotkaan heti torstai-iltana, jotta varmasti ehtisimme Helsinkiin ennen lauantai-illaksi ennustettua ukkosmyrskyä. VR päätti kuitenkin muuta. Juna hajosi Tampere-Tikkurila -välillä ja olin kotona vasta yhdeksän jälkeen, joten lähtömme siirtyi perjantaiaamuun. Olimme kuitenkin Kotkassa jo ennen kahdeksaa ja pääsimme merelle puoli yhdeksän maissa.
Sää oli kohtuullinen, vaikkei niin lämmin kuin olimme toivoneet. Tuuli oli kuitenkin tarkalleen vastainen, joten aikataulumme ei sallinut purjehtimista, vaan ajoimme 12 tuntia koneella aina Sipoon Kunissareen asti. Muuten matka sujui hyvin, mutta pariin otteeseen kohdalle osui tiiviitä sumurintamia, joiden sisällä sukelsimme reilut puoli tuntia kerrallaan.
Koska lauantain ukkosmyrskyn ajoitus vaihteli ennusteissa iltapäivästä iltaan ja yöhön, päätimme jatkaa matkaa Kaunissaaresta heti aamun valjettua. Päristelimme jälleen koneella vastatuuleen ja olimme Koivusaaressa jo kymmenen aikoihin aamupäivällä.
Hieman liian ahdasta.
Vela Felice pääsi nyt ensimmäistä kertaa omalle uudelle laituripaikalleen. Paikka oli ollut koko kesän käyttämättömänä, ja kuten tapana on, tyhjällä tilalla on taipumus täyttyä. Saimme todella tehdä työtä, että vene mahtui paikalleen ja illan Kiira-myrskyn aikana (sataman tuulimittari kävi 30 m/s lukemissa) osa fendareista nousi ylös ja osasta pihahtivat ilmat pihalle. Onneksi ainakaan mitään näkyvää vauriota veneisiin ei tullut.
Susa ja Meija lastasivat osan kamoistamme autoon kotiin vietäväksi.
Vela Felice jätettiin siis Kotkaan Veleiron hoiviin odottamaan uutta potkuria. Kun vene nyt joka tapauksessa seisoisi viikon tai pari huoltoliikkeen laiturissa, päätettiin siihen samalla teettää muutamia parannuksia, jotka kuitenkin pian olisivat työlistalla. Hallintalaitteen kahva oli kiukutellut koko matkan, vaikka sitä oli jo Kuopiossa yritetty herkistää samalla kun sen toimintasuunnat oli käännetty normaaleiksi. Kahvan mekanismi oli kuitenkin niin kulunut, että kun se voitelua varten aukaistiin, se oli täynnä pinnoista hiertynyttä metallipölyä ja -murusta eikä siitä enää ollut tehtävissä toimivaa kalua. Tilalle oli siis asennettava kokonaan uusi hallintalaite.
Polttoaineongelmien kanssa taisteltaessa oli myös tullut selväksi, että tankissa olisi hyvä olla ns. manusluukku, josta tankin pystyisi tarvittaessa ajoittain puhdistamaan. Tankissa ei myöskään ollut aikaisemmin polttoainemittaria, joten nämä puutteet korjattiin nyt Kotkan pysähdyksellä.
