Kotkasta Koivusaareen

Vihdoin lähes kolmen viikon odottelun jälkeen Kotkasta tuli ilmoitus, että potkuri oli saapunut Englannista ja asennettu veneeseen. Myös muut sovitut korjaustoimenpiteet oli suoritettu, ja kun seuraaviksi päiviksi oli luvattu kohtuullista säätä, päätimme lähteä Kotkaan heti torstai-iltana, jotta varmasti ehtisimme Helsinkiin ennen lauantai-illaksi ennustettua ukkosmyrskyä. VR päätti kuitenkin muuta. Juna hajosi Tampere-Tikkurila -välillä ja olin kotona vasta yhdeksän jälkeen, joten lähtömme siirtyi perjantaiaamuun. Olimme kuitenkin Kotkassa jo ennen kahdeksaa ja pääsimme merelle puoli yhdeksän maissa.

Sää oli kohtuullinen, vaikkei niin lämmin kuin olimme toivoneet. Tuuli oli kuitenkin tarkalleen vastainen, joten aikataulumme ei sallinut purjehtimista, vaan ajoimme 12 tuntia koneella aina Sipoon Kunissareen asti. Muuten matka sujui hyvin, mutta pariin otteeseen kohdalle osui tiiviitä sumurintamia, joiden sisällä sukelsimme reilut puoli tuntia kerrallaan.

Koska lauantain ukkosmyrskyn ajoitus vaihteli ennusteissa iltapäivästä iltaan ja yöhön, päätimme jatkaa matkaa Kaunissaaresta heti aamun valjettua. Päristelimme jälleen koneella vastatuuleen ja olimme Koivusaaressa jo kymmenen aikoihin aamupäivällä.

Hieman liian ahdasta.

Vela Felice pääsi nyt ensimmäistä kertaa omalle uudelle laituripaikalleen. Paikka oli ollut koko kesän käyttämättömänä, ja kuten tapana on, tyhjällä tilalla on taipumus täyttyä. Saimme todella tehdä työtä, että vene mahtui paikalleen ja illan Kiira-myrskyn aikana (sataman tuulimittari kävi 30 m/s lukemissa) osa fendareista nousi ylös ja osasta pihahtivat ilmat pihalle. Onneksi ainakaan mitään näkyvää vauriota veneisiin ei tullut.