Ritosaaressa

Ritosaaren rannassa veneemme kelluivat sulassa sovussa, Vela Felice poijussa ja Summanmutikka laiturissa.

Juhannuksen jälkeen menimme vielä viikoksi töihin ja palasimme mökille kesäkuun viimeisenä päivänä. Kesä jatkui kuten oli alkanutkin, kylmänä ja epävakaisena. Tarkoituksenamme oli mökkeilyn ohessa laitella Vela Feliceä matkakuntoon ennen siirtymistä Saimaan kanavan kautta merelle.

Jo talvella oli hankittu uusi B&G Vulcan 7 -plotteri sekä VHF puhelimeksi saman valmistajan V50. Näitä asennellessa tuli selväksi, että veneen sähköille olisi tehtävä ainakin lievää uudelleenjärjestelyä, sillä vanhojen asennusten jäljiltä löytyi monia turhia johtoja, joiden tarkoitus ja kytkennät jäivät epäselviksi ja toisaalta uudet laitteet kaipasivat uusia johdotuksia ja sulakkeita. Osittain tuosta syystä ja myös aina vaivaavasta ajanpuutteesta johtuen nyt tehdyt asennukset sitten jäivätkin väliaikaisuuden asteelle.

Mökkipoijussa Vela Felice sai myös nimen keulaansa sekä peräpeiliinsä.

Heinäkuun alkupuolelle osui sentään joitakin lämpimiä ja tyyniäkin hetkiä, jolloin oli mukava teippailla veneen kylkiin uudet nimi- ja rekisterinumerotarrat. Makuasia, mutta meistä ne ainakin näyttivät hyviltä.

Talvisäilytyksen aikana isopurjeesta olivat latat kadonneet. Edellinen omistaja tilasi meille Savonlinnaan Helsingistä uudet aihiot, joiden piti saapua postitse hyvissä ajoin ennen Lappeenrantaan siirtymistämme. Posti kierrätti pakettia kuitenkin Mikkelin, Kokkolan, Seinäjoen ja Kuopion kautta, joten matkaan kului viikko ja aivan paras sääikkuna pääsi meidän Saimaan purjehdukselta karkaamaan käsistä.